Kuokka-sukua on asunut Ravijoen kylässa hyvin pitkään.

Jo 1500-luvulla kylässä tiedetään asuneen mm. Kocka (Kuokka), Raija ja Sundia –nimisiä isäntiä.

Suomessa talonpojat omistivat tuolloin itse 95 % maatiloista, mikä oli huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Länsi-Suomessa taloa kutsuttiin yleensä tilan nimellä ja Itä-Suomessa puolestaan isännän mukaan,  Isännän nimi onkin sittemmin tullut ensin sukutilan ja sitten koko sukumme nimeksi.

Kaikki Ravijoen vanhat maatilat, mukaan lukien Kuokka, tulivat alunperin hollantilaisen, sittemmin virolaisen Klickin suvun ja  sen aateloidun kapteeni Wilhelm Klickin, myöhemmin Pärnun komendantin, lahjoitusmaiksi, jotka hän sai kruunulta läänityksekseen 20.4.1645.  Sotilaiden saamat läänitykset olivat tuolloin yleisiä, kun kruunu ei pystynyt maksamaan palkkaa sotilailleen.  Läänityksen haltija sai oikeuden kantaa veroa lahjoitusmaansa tiloilta.

Klick-suvun vaakuna

Kruunu peruutti kuitenkin kaikki läänitykset Reduktiossa 1600-luvun loppupuolella.

Kuokankin tilan läänitys peruutettiin kokonaan v. 1699 ja se palautui taas omistajilleen takaisin tavalliseksi talonpoikaistilaksi.

****

Rakuunoiden pitkä historia Suomessa alkoi puolestaan vuodesta 1555, jolloin kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä Suomesta varustettiin 240 miehen vahvuinen ratsulippue Venäjän vastaiselle sotaretkelle. Lippuetta johti ratsumestarin tittelillä Hämeessä syntynyt Nils Boije af Gennäs, joka kuului keskiajalta periytyvään suomalaiseen kanta-aatelissukuun ja joka oli ollut huolehtimassa Helsingin perustamisesta 1550..

Boije af Gennäs-suvun vaakuna

Ensimmäinen sotaretki ei ollut menestyksellinen, mutta jälkikäteen tarkasteltuna historiallinen. Merkittävää oli myös Kustaa Vaasan päätös talonpoikaisesta ratsupalveluksesta, sillä muualla Euroopassa ratsupalvelus oli lähes poikkeuksetta vain aateliston oikeus

Kuvassa vuosina 1523–1560 kuningras Kustaa Vaasan haarniska. Haarniska valmistettiin todennäköisesti Saksan Nürnbergissä. Kokohaarniskat olivat kalliita ja vain varakkaimmilla ylimyksillä oli varaa sellaiseen. Kuva: Livrustkammaren.

Suomalaislippueiden määrä kasvoi viiteen ja miesluku noin tuhanteen Pitkäksi vihaksi (1570–95) kutsutun Ruotsin-Venäjän-sodan aikana. Ratsujoukkojen aseistus ja varustus oli hyvin sekalaista.

Vuosina 1673-1682 Kuokan tila oli rakuunatila, joka oli sitoutunut varustamaan armeijalle rakuunan ja saanut siten tilalle veropauden.

****

Ravijoen kylän Kuokan ja Kirin talot ovat sijainneet Ravijoenlahden luoteispuolella, Ravijoen länsirannan peltokumpareilla, aivan Suuren rantatien kupeessa.

Alue koostuu kahdesta erillisestä tonttimaasta. Vuoden 1732 kartassa (alla) Ruotsi-Suomen puolella Vuoden 1732 kartassa Kuokan tontille Kuokanmäelle on merkitty kolme taloa kolme taloa, Kuokka, Kiri ja Nopanen.

Vuoden 1832 karttaan samalle kohdalle on merkitty nimet Kuokka ja Kiri. Näiden kahden ja Nopasen lisäksi kylässä oli myös Villin talo. Ylläolevan kartan oikeassa alakulmassa näkyy Villin peltoja. Kuokka-nimisen tilan tonttimaa on syntynyt vanhan tonttimaan pohjoispuolelle.

Tuohon aikaan oli usein tapana, että jos taloon tuli kotivävy, hän otti itselleen talon nimen. Näin kävi myös Kuokalla. Kun Ulrika Kuokan puoliso Taneli Jaakonpoika Villi tuli taloon 1834, hän otti nimekseen Kuokka.

Kylätontin itäreunassa ja sen itäpuolisella pellolla on Salpalinjaan kuuluvia panssariesteitä. Kylämäen itään päin suuntautuville rinteille on 1940-luvulla rakennettu betonibunkkereita, luolia ja juoksuhautoja, jotka ovat todennäköisesti myös osin tuhonneet vanhan kylätontin kulttuurikerroksia.

Lähteet: Maavoimat, FM Johanna Enqvist:  Virolahti,  Museoviraston kulttuuriympäristön kartoitus, Kaukiainen 1970:86,95,102, Auvo Kantola 1992: Kuokan vaon varrrelta. Esa Mikkola 2018: Kuokan tilan alue on merkitty muuksi kulttuuriperintökohteeksi Museoviraston maaseudun historillisten asuinpaikkojen inventointiohjeen 2015 mukaisesti,

Sukumme omissa tutkimuksissa Ravijoelta selviää, että Jaakko Eerikinpoika s. 29.6.1656 ylösotti Ravijoen talon, Kuokka 1:n v. 1705 ja otti nimekseen Kuokka.

Kuokan tila joutui uudelleen lahjoitusmaaksi  noin sata vuotta myöhemmin, v. 1791, kun nyt puolestaan Keisarinna Katariina II  lahjoitti suosikilleen, ranskalaiselle Ruotsinsalmen linnoituksen rakentamiseen osallistuneelle insinöörieversti Jean Prévot de Lumianille  300 ’sielua’ eli 30 taloa maineen, mistä sittemmin syntyi Harjun Hovi. Yksi näistä näistä tiloista oli Kuokka 1.  Tämä jatkui  aina vuoteen 1885, jolloin Suomen valtio osti Harjun Hovin.

Kun Kuokka 1 -tila sitten jaettiin v. 1891 sisarusten, Ulrika ja Joel Kuokan jälkeläisten kesken kahtia,  sen pinta-ala oli 260 ha. Tästä oli peltoa 9,20 ha, niittyä 18,98 ha, niityntekomaata 0,27 ha, kaskimaata 26,76 ha ja metsämaata 204,79 ha.

Ulrikan jälkeläiset Anton, Erik ja Matti Tanelinpojat Kuokka saivat 4/7 osaa tästä vanhasta kantatilasta, jolloin tilan Kuokka 1:1 pinta-alaksi tuli 172,34 ha josta peltoa 4,15 ha ja metsää 146,19 ha ja lisäksi niitty ja kaskimaata.

Joelin jälkeläisille Emmanuel ja Kaarlo Kustaa Joelinpojalle jäi puolestaan siten 3/7 osaa kantatilasta ja tilan Kuokka 1:2 pinta-alaksi tuli 87,67 ha sisältäen 5,05 ha peltoa ja 59,6 ha metsää. 

Valtion ostettua Harjun Hovin saivat myös Anton, Erik ja Matti Tanelinpojat Kuokka lunastaa Kuokka 1:1-tilan takaisin itselleen. Samoin lunastivat Emmanuel ja Kaarlo Kustaa Joelinpojat Kuokka 1:2-tilan itselleen. Maksettuaan tilasta 28.8.1896 valtiolle sovitut kauppasummat kerralla, saivat he perintökirjat ja niin sukumme pitkä ’torpparikausi’ oli päättynyt.

Sukumme asuttaa Ravijoen vanhoja, nyt jo sukupolvilta toisille siirtyneitä tiloja edelleen mm. Kuokanmäellä, Aholanmäellä ja Kääriänmäellä.