Kuokka-sukua on asunut Ravijoen kylässa hyvin pitkään.

Jo 1500-luvulla kylässä tiedetään asuneen mm. Kocka (Kuokka), Raija ja Sundia –nimisiä isäntiä.

Suomessa talonpojat omistivat tuolloin itse 95 % maatiloista, mikä oli huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Länsi-Suomessa taloa kutsuttiin yleensä tilan nimellä ja Itä-Suomessa puolestaaan isännän mukaan,  Isännän nimi onkin sittemmin tullut sukutilan ja koko sukumme nimeksi.

Kaikki Ravijoen vanhat maatilat, mukaanlukien Kuokka, tulivat v. 1654 alunperin hollantilaisen, sittemmin virolaisen Klickin suvun ja  sen tuolloin aateloidun kapteeni Wilhelm Klickin lahjoitusmaiksi, jotka hän sai kruunulta läänityksekseen.  Sotilaiden saamat läänitykset olivat tuolloin yleisiä, kun kruunu ei pystynyt maksamaan palkkaa sotilailleen.  Läänityksen haltija sai oikeuden kantaa veroa lahjoitusmaansa tiloilta. Kruunu peruutti kuitenkin kaikki läänitykset Reduktiossa 1600-luvun loppupuolella.

Tämän jälkeen vuosina 1673-1682 Kuokan tila oli rakuunatila, joka oli sitoutunut varustamaan armeijalle rakuunan ja saanut siten tilalle veropauden.

Kuokan tilan läänitys peruutettiin kokonaan v. 1699 ja se palautui taas omistajilleen takaisin tavalliseksi talonpoikaistilaksi.

Ravijoen kylän Kuokan ja Kirin talot ovat sijainneet Ravijoenlahden luoteispuolella, Ravijoen länsirannan peltokumpareilla, aivan Suuren rantatien kupeessa.

Alue koostuu kahdesta erillisestä tonttimaasta. Vuoden 1732 kartassa (alla) Ruotsi-Suomen puolella Kuokanmäelle on merkitty kolme taloa, Kuokka, Kiri ja Nopanen.

Lähde: Virolahden historia, osa I, s. 305, Virolahden kunta 1970

Vuoden 1832 karttaan samalle kohdalle on merkitty nimet Kuokka ja Kiri. Näiden kahden ja Nopasen lisäksi kylässä oli myös Villin talo. Ylläolevan kartan oikeassa alakulmassa näkyy Villin peltoja. Kuokka-nimisen tilan tonttimaa on syntynyt vanhan tonttimaan pohjoispuolelle.

Tuohon aikaan oli usein tapana, että jos taloon tuli kotivävy, hän otti itselleen talon nimen. Näin kävi myös Kuokalla. Kun Ulrika Kuokan puoliso Taneli Jaakonpoika Villi tuli taloon 1834, hän otti nimekseen Kuokka.

Kylätontin itäreunassa ja sen itäpuolisella pellolla on Salpalinjaan kuuluvia panssariesteitä. Kylämäen itään päin suuntautuville rinteille on 1940-luvulla rakennettu betonibunkkereita, luolia ja juoksuhautoja, jotka ovat todennäköisesti myös osin tuhonneet vanhan kylätontin kulttuurikerroksia.

Lähteet: FM Johanna Enqvist,  Virolahti,  Museoviraston kulttuuriympäristön kartoitus, Kaukiainen 1970:86,95,102.). Kuokan vaon varrrelta 1992.

Sukumme omissa tutkimuksissa Ravijoelta selviää, että Jaakko Eerikinpoika s. 29.6.1656 ylösotti Ravijoen talon, Kuokka 1:n v. 1705 ja otti nimekseen Kuokka.

Kuokan tila joutui uudelleen lahjoitusmaaksi  noin sata vuotta myöhemmin, v. 1791, kun nyt puolestaan Keisarinna Katariina II  lahjoitti suosikilleen, ranskalaiselle Ruotsinsalmen linnoituksen rakentamiseen osallistuneelle insinöörieversti Jean Prévot de Lumianille  300 ’sielua’ eli 30 taloa maineen, mistä sittemmin syntyi Harjun Hovi. Yksi näistä näistä tiloista oli Kuokka 1.  Tämä jatkui  aina vuoteen 1885, jolloin Suomen valtio osti Harjun Hovin.

Valtion ostettua Harjun Hovin saivat myös Anton, Erik ja Matti Tanelinpojat Kuokka lunastaa vanhasta sukutilasta Kuokka 1:stä takaisin itselleen 4/7 osaa. Lopun 3/7 osaa  tilasta lunastivat Emmanuel ja Kaarlo Kustaa Joelinpojat Kuokka. Maksettuaan tilasta 28.8.1896 valtiolle sovitun kauppasumman kerralla, saivat he perintökirjan ja niin pitkä sukumme ’torpparikausi’ oli päättynyt.

Kun Kuokka 1 -tila jaettiin v. 1891 sisarusten, Ulrika ja Joel Kuokan jälkeläisten kesken kahtia,  sen pinta-ala oli 525,257 ha. Tästä oli peltoa 18,59 ha, niittyä 38,347 ha, niityntekomaata 0,54 ha, kaskimaata 54,07 ha ja metsämaata 413,71 ha.

Jaossa syntyneet tilat Kuokka 1;1 ja Kuokka 1:2 on jaettu edelleen myöhemmin, mutta niiden historian tarkempi tutkimus on vielä kesken.

Sukumme asuttaa Ravijoen vanhoja, nyt jo usealta sukupolvelta toiselle siirtyneitä tiloja edelleen.